Kuntatason valinnoilla on
mahdollista suosia lähiruokaa

Mutkitteleva polku Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen Jokioisten esittelypuistossa kertoo maanviljelystä, ympäristön hoidosta ja elintarvikkeista.

Polun loppupäässä hahmotellaan maatalouden tulevaisuudenkuvaa lehtiotsikoiden muodossa: ”Suomalainen puhdas ruoka menestys kotimaassa ja maailmalla” sekä ”Viljelijöitä jäljellä Suomessa vain 1000”.

Mielestäni maataloudella voisi olla kolmaskin tie: lähiruoka.

Lähiruoka käsitetään tuotantona, joka käyttää oman alueen raaka-aineita ja tuotantopanoksia ja edistää näin aluetaloutta ja työllisyyttä.

Positiivisia kerrannaisvaikutuksia on paljon, muun muassa suuri vaikutus työllisyyteen ja ympäristöön.  Esimerkiksi Pohjolan Maidon Oulun meijeri Maikkulassa jalostaa vuodessa 160 miljoonaa litraa Oulun ympäristössä ja pohjoispuolella tuotettua maitoa. Meijeri työllistää 300 ihmistä.

Myös kunnilla on rooli lähiruoan suosimisessa. Suosituksen mukaan valtionhallinnon keittiöissä ja ruokapalveluissa tulisi olla vähintään kerran viikossa luonnonmukaisesti tuotettua kasvisruokaa tai sesongin mukaista ruokaa.
 
Ruoan kotimaisuus tuntuu julkisissa ruokapalveluissa jäävän valitettavasti edelleen taka-alalle. Näin siitä huolimatta, että hankintalaki ei estä kotimaisten tuotteiden käyttöä.

Elintarvikkeiden läheltä saaminen ei ole arvoasteikossa korkealla, kun kunnissa päätetään elintarvikehankinnoista.

Esimerkiksi Oulun Serviisin käyttämistä elintarvikkeista noin 15 % on lähiruokatuotteita (leipä, peruna, mansikka, kala). Lähi- ja luomuruokapäivää vietetään kerran vuodessa.

Lähiruoan pääsy kauppaketjuihin ei ole yksinkertaista. Pienten tuottajien on vaikea päästä suurten tukkukauppojen valikoimiin.

Onkin tärkeätä verkottua: markkinoida yhdessä sekä rakentaa toimivat logistiset ketjut, joiden avulla lähiruoka on laajemman kuluttajajoukon käytettävissä.

Onko tässä se maaseudun kolmas tie ?


Antti Huttu-Hiltunen
Oulunsalon lähiruokaseminaarissa joulukuussa 2011