Palveluiden vallankumous v 2019 -osuuskunnat apuun

Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen muuttuu vuoden 2019 alusta niin, että maakunta on palveluiden tilaaja ja niin, että yksityisesti ja julkisesti omistetuilla yrityksillä ja muilla yhteisöillä tulee olemaan nykyistä suurempi rooli palveluiden tuotannossa. Perustason sosiaali- ja hyvinvointikeskus on moniammatillinen uudenlainen kokonaisuus, jossa ei riitä terveysasioiden hallinta vaan tarvitaan myös sosiaalialan osaajat.


Hallituksen elo- syyskuun vaihteen luonnoksissa maakuntalaiksi ja laiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseksi avataan toimintavapaus osuuskuntamallin käyttöön niin yksityisten palveluntuottajien kuin yhtiöitettyjen julkisten palvelujen kohdalla. Pallo siirtyy osuustoiminnalle, sillä mikään juridinen seikka ei näyttäisi estävän osuuskuntien ja keskinäisten yritysten toimintaa.

Palvelulaitoksen uudet yhtiöt voidaan organisoida osuuskuntamuotoon, jossa toteutuu jäsenasiakkaiden osallisuus ja osallistuminen yhtä aikaa julkisen omistuksen vakauden kanssa. Kyseessä on siis uudenlainen julkisen omistuksen ja kansalaisten osallisuuden liitto. Tämä avaa uusia näkymiä koko uudistukseen ja on hyvin valmisteltuna, pilotoituna ja riskit hallittuna realistinen. Mikä maakunta lähtee pioneeriksi?

Keskeiseksi osaksi sote -uudistusta on noussut valinnanvapausajattelu, joka nähdään ratkaisuna palvelun käyttäjän huomioimiseksi.Valinnanvapaus toimisi niin, että maakunta sopii palveluiden tuottamisesta hyväksyttyjen palveluntuottajien kanssa ja ohjaa sekä valvoo toimintaa. Valmistelun tässä vaiheessa on luvattu turvata pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuus tarjota palveluita.

Asiakas saisi siis valita omat palvelunsa joko julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tuottajan valikoimasta silloin, kun palvelu kuuluu laajaan valinnanvapauden piiriin. Maakunta maksaa palveluista korvauksen, joka on sama julkiselle ja yksityiselle tuottajalle.

Osuuskuntamallista apua perusterveydenhuoltoon

Näkemykseni mukaan Suomessa pitää olla varaa järjestää kaikkien perusterveydenhuoltopalvelut yhtä hyvin kuin meidän työssä käyvien työterveyshuoltopalvelut on jo järjestetty. Perusterveydenhuolto hyvinvointikeskuksineen on elvytettävä myönteisin ajan hengen mukaisin keinoin kuten osuuskuntamallin mukaisesti. Osuuskunnissahan on kysymys siitä, että ihmiset joilla on yhteisiä intressejä, liittyvät yhteen ja koettavat sitä kautta saada asiat hoidetuksi järkevimmällä tavalla. Lähtökohtana ei ole voiton maksimointi vaan taloudellisen "hyvän" tuottaminen asiakasomistajan eduksi.

Osuuskuntamalli on kansalaistoimintaa parhaimmillaan. Se perustuu itsenäisten ihmisten tahtoon toimia yhdessä. Se on aitoa kansanyrittäjyyttä. Sille on leimaa antavaa demokraattisuus. Osuuskunnan etuja on mm. se, että sitä ei voi jäseniltä mikään institutionaalinen nimetön omistaja vallata.

Osuuskuntamallin kehittäminen terveydenhuoltoon on kuitenkin jo aloitettu Itä-Suomessa professori Esko Kumpusalon toimesta. Mielestäni meidän täällä Oulussa ja Pohjois-Pohjanmaalla pitää lähteä mukaan osuuskuntapohjaisen hyvinvointikeskustoiminnan kehittämiseen.

Osuuskuntamallin etuna on pehmeä imago. Pelkkä voiton tavoittelu terveyskeskuspalveluja käyttävillä lapsilla, vanhuksilla tai sairailla on maalaisjärjelle vieras ajatus. Miten terveys- ja hyvinvointikeskusjärjestelmälle oli käymässä, kun toimintoja oltiin ulkoistamassa enenevässä määrin? Yksi mahdollisuus oli ja on, että maamme perusterveydenhuollon liukuu yksityisten pääomasijoittajien käsiin. Onko meidän suomalaisten veronmaksajien järkevää maksaa perusterveydenhuollon palveluista voittoa suomalaisille tai ulkomaisille pääomasijoittajille? Osuustoimintapohjaisessa perusterveydenhuollossa sosiaalinen vastuu, paikallisuus ja yhteen hiileen puhaltaminen olisivat sellaisia arvoja, joilla voisi vedota asiakasomistajiin kuten potilaisiin, työntekijöihin, kuntiin ja yrityksiin.

Osuustoiminnan vahvuus lähtee myös sote- uudistuksen heikkouksien paikkaamisesta. Sote uudistuksessa niin kuin muissakin hyvinvointivaltion reformeissa on sosiaalihuollon alue jäänyt sosiaali- ja terveydenhuollon ja maksukykyisille kansalaisille suunnattujen palvelujen varjoon. Osuustoiminta on viime vuosina tarjonnut vaihtoehtoja hyvinvointivaltiolle sosiaalihuollon tehtävien hoitamisessa kansalaislähtöisesti.

Kävin kolme vuotta sitten Iso-Britanniassa ja Skotlannissa tutustumassa  osuustoiminnallisiin yhteiskunnallisiin yrityksiin. Varteenotettavana ratkaisuna Britannian terveysministeriö on nähnyt työntekijä omisteisten yhteisöllisten yritysten, kuten osuuskuntien, perustamista.

Osuustoiminnan asema on olennaisesti vahvistunut Britanniassa ja Skotlannissa sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotannossa. Voisiko sama olla mahdollista Suomessa?  

Antti Huttu-Hiltunen
 hallituksen pj./Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Suomen keskusta