Rantapohja -lehti 3/2016
Miksi maataloutta tuetaan?
Suomalainen maatalousyrittäjä ottaisi mieluiten kaiken tulonsa markkinoilta. Maataloutta tuetaan kaikissa EU-maissa siksi, että tuottaja saisi toimeentulon työstään ja ruoan kuluttajahinnat pysyisivät kohtuullisen alhaisina. Eli Euroopan unionin jäsenmaissa sekä kaikissa itseään sivistysvaltioiksi kutsuvissa maissa maksetaan maataloudelle tukea, koska tuottajahinnat eivät riitä kattamaan todellisia tuotantokustannuksia. Suomi ei ole tässä mikään poikkeama.
Elintarvikkeiden maailmanmarkkinahinnat ovat teoreettista harhaa. Maailmanmarkkinoilla liikkuu alle 10 % maailman maataloustuotannosta. Suurin osa ruoasta tuotetaan paikallisesti ja sen todellinen tuotantokustannus on korkeampi kuin maailmanmarkkinahinta. Maailmanmarkkinahintoja pitää alhaalla maailmanmarkkinoiden ylijäämäluonne. Siellä missä olisi kysyntää, ei ole maksukykyä ja siellä missä on maksukykyä, ei ole maksuhaluja. Tässä rajapinnassa toimivat mm. kaupan sisäänostajat, jotka jahtaavat maailmalla kotia etsiviä bulkkieriä ja painavat kotimaisia hintoja alas. Kuluttajan hyöty tästä on marginaalinen.
Suurin este tukien purkamiselle on, että sen jälkeen jokainen kuluttaja maksaisi ruoasta sen oikean hinnan. Hinnan, josta viljelijä, elintarviketyöläinen, kuljetusyrittäjä ja koko muu elintarvikeketju saisivat palkan työlleen. On pelkkää haihattelua kuvitella, että Suomi voisi jättäytyä tuontiruoan varaan. Ilman omaa maataloustuotantoa meille myytävä ruoka voitaisiin hinnoitella vapaasti ja nykyisenkaltainen bulkkierien haaliminen maailmanmarkkinoilta kävisi mahdottomaksi. Samalla pitäisi löytää uusi työpaikka isolle osaa nykyisistä yli 300 000:sta elintarvikeketjun työläisestä.
Elintarvikkeiden maailmanmarkkinahinnat ovat teoreettista harhaa. Maailmanmarkkinoilla liikkuu alle 10 % maailman maataloustuotannosta. Suurin osa ruoasta tuotetaan paikallisesti ja sen todellinen tuotantokustannus on korkeampi kuin maailmanmarkkinahinta. Maailmanmarkkinahintoja pitää alhaalla maailmanmarkkinoiden ylijäämäluonne. Siellä missä olisi kysyntää, ei ole maksukykyä ja siellä missä on maksukykyä, ei ole maksuhaluja. Tässä rajapinnassa toimivat mm. kaupan sisäänostajat, jotka jahtaavat maailmalla kotia etsiviä bulkkieriä ja painavat kotimaisia hintoja alas. Kuluttajan hyöty tästä on marginaalinen.
Suurin este tukien purkamiselle on, että sen jälkeen jokainen kuluttaja maksaisi ruoasta sen oikean hinnan. Hinnan, josta viljelijä, elintarviketyöläinen, kuljetusyrittäjä ja koko muu elintarvikeketju saisivat palkan työlleen. On pelkkää haihattelua kuvitella, että Suomi voisi jättäytyä tuontiruoan varaan. Ilman omaa maataloustuotantoa meille myytävä ruoka voitaisiin hinnoitella vapaasti ja nykyisenkaltainen bulkkierien haaliminen maailmanmarkkinoilta kävisi mahdottomaksi. Samalla pitäisi löytää uusi työpaikka isolle osaa nykyisistä yli 300 000:sta elintarvikeketjun työläisestä.
Suomalaisen veronmaksajan ja kuluttajan kukkarosta maksettava
EU-jäsenmaksu ei todellakaan vähene, vaikka viljely Suomesta loppuisi, koska ALV-
ja BKT- perusteisten EU- jäsenmaksujen lisäksi suomalainen kuluttaja joutuu
maksamaan 90 % kolmansista maista tuotavien tuotteiden tullista. Suomi saa
kantaa tullista vain kymmenen prosenttia.
Myös ruoan kysynnän kasvu maailmalla kasvattaisi entisestään kuluttajan
maksamaa ruokalaskua tuontiruoan varaan jättäydyttäessä, puhumattakaan
kansantaloudellemme aiheutuvista menetyksistä.
Jo nyt tuontielintarvikkeet
painavat vaihtotasettamme useita miljardeja miinukselle.
Venäjän pakotekiista aiheuttaa elintarvikemarkkinoihin poikkeaman, joka
ikävä kyllä näyttää jatkuvan. Tilanne on näkynyt kuluttajille joidenkin
tuotteiden hinnan alenemisena, millä ei ole mitään tekemistä ruoan oikean
hinnan kanssa. Näiden markkinahäiriöiden vaikutus poistuu toivottavasti pakotteiden
poistumisen myötä.
Maataloustuotteiden markkinahintojen laskun kokonaisvaikutusten arvioidaan
olevan vuositasolla 250-300 miljoonaa euroa suomalaiselle maataloudelle. Sen
lisäksi maataloustukia leikattiin viime vuonna yli 70 miljoonalla eurolla.
Maaseutuvirasto lykkäsi vuoden 2015 tukimaksatuksia 250 miljoonan euron osalta
puolella vuodella.
Ei ministeriön hehkuttamaa ruokapolitiikkaa tällä tavoin hoideta.
Suomalaista ruokaa, elintarviketeollisuutta tai maaseutua ei ole ilman
kannattavaa maataloutta. Maatalouden kehitys kuluttajien toivomaan suuntaan
vaatii investointeja ja uskoa tulevaisuuteen. Me suomalaiset olemme reilua
kansaa. Selvitetään ruokamme alkuperä ja vaaditaan ruokaa, joka tuotetaan
vastuullisesti huolehtien ihmisistä, eläimistä ja ympäristöstä. Suositaan
kotimaista.
Suomalaista ruokaa ei nimittäin ole
ilman suomalaista maataloutta.
Antti Huttu-Hiltunen
Oulun kaupunginvaltuuston jäsen
Oulun kaupunginvaltuuston jäsen
Suomen keskusta